Tervetuloa!

Ihanaa että olet löytänyt tiesi blogini ääreen ja uusille Mimmit Maistelee -sivuille. Minä olen Emmi ja tässä ensimmäisessä postauksessani kerron lisää itsestäni, mitä olen tehnyt ja mistä tässä Mimmit Maistelee -hommassa oikein on kyse.

Tavoitteenani on kannustaa ihmisiä juomaan paremmin eli parempaa laatua ja tiedostavammin, ei enemmän tai useammin. En itsekään juo viiniä joka päivä (vaan joka toinen päivä). Parempi laatu ei tarkoita kallista, sillä kun tietää viineistä enemmän, osaa tehdä myös niitä löytöjä. Mitä enemmän olen viinistä oppinut, sitä enemmän sitä arvostan ja sitä paremmin osaan valita, mitä viiniä milloinkin juon ja miksi. Kun oikea viini yhdistetään oikeaan ruokaan päästään hetkellisesti osaksi jotain suurempaa, siltä se ainakin minusta tuntuu. Oletko sinä kokeillut yhdistää hieman tulista ja mausteista aasialaista ruokaa puolikuivaan saksalaiseen rieslingiin? Tai Aura-juustoa portviiniin? No mutta, kerron tästä lisää sitten kun maistellaan yhdessä!

Viini on maistunut minulle enemmän tai vähemmän siitä asti kun olen saanut sitä laillisesti juoda, ehkä vähän ennenkin jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Makuni vain on muuttunut paljon vuosien varrella. Syvemmin olen viineihin perehtynyt kuitenkin vasta parin vuoden ajan, ja näin jälkeenpäin on hauska muistella miten tähän pisteeseen on päästy. Minusta on todella mielenkiintoista kuulla miten ihmiset ovat päätyneet ammatteihinsa ja/tai löytäneet intohimonsa, joten tässäpä oma tarinani.

Ollessani teini-ikäinen muistan isäni maininneen minulle että Essi Avellanista on tullut Suomen ensimmäinen Master of Wine (2006). En tiennyt kuka on Essi Avellan tai mikä ihmeen Master of Wine, mutta se kuulosti todella hienolta. Aina välillä olen sovitellut tuota titteliä oman nimeni jatkoksi, ihan vain siksi kun se kuulostaa niin hienolta, sen kummempaa ajattelematta. Tiedostan, että silloin mieleeni iskostui jo ensimmäinen kipinä kohti uraa viinien parissa. Meni kuitenkin vuosia, ennen kuin tuo kipinä roihahti ilmiliekkeihin.

Olen Oulusta kotoisin ja opiskelin Oulun Yliopiston kauppakorkeassa kansainvälistä liiketoimintaa, koska matkustaminen ja kielten puhuminen kiinnosti. Eli menin kauppikseen, koska en oikein tiennyt mitä haluaisin elämälläni tehdä, mutta kansainvälinen ura kuulosti tarpeeksi kiehtovalta. Ja tiesin haluavani vaihtoon niin monta kertaa kuin mahdollista, mikä oli kv-liiketoiminnan opiskelijalle hyvä juttu.

Kävin vaihdossa Ranskan Le Havressa 2013 ja myöhemmin Italiassa ja vaikka viini silloinkin jo kiinnosti ja sitä tuli juotua, niin harmittaa, että en hyödyntänyt upeaa tilaisuutta tuolloin ja vieraillut esimerkiksi viinitiloilla joka toinen päivä. Se oli kyllä suunnitelmissa monesti, mutta jotain aina tuli esteeksi (esimerkiksi autokolari) ja suunnitelmat peruuntuivat.

Ranskassa opintoihini kuului Wine exporting strategy -niminen kurssi, joka (luonnollisesti) oli yksi kaikkien aikojen suosikkikursseistani. Kurssilla meidän piti ryhmissä kehittää vientistrategia eräälle Samppanja-brändille Etelä-Afrikkaan, paras ryhmä voittakoon -periaatteella. Opettajana oli kyseisen brändin edustaja, joka myös opetti meille lisää tuosta ikonisesta kuplajuomasta. Viimeisellä luennolla saimme vihdoin maistaa juomaa, jonka vientistrategiaan olimme perehtyneet jo usean viikon ajan, ja muistan ajatelleeni, että “Waauu, me nautitaan samppanjaa luennolla!” (#vainranskajutut). Mainittakoon, että minun ryhmäni voitti.

Tutustuin Le Havressa Italialaiseen tyttöön, jonka luona Bergamossa vierailin vuonna 2014. Kävimme Veronassa viininmaistelussa tutustumassa Valpolicellan alueen viineihin. Se pidettiin italiaksi enkä ymmärtänyt silloin sanaakaan, ystäväni kyllä käänsi parhaansa mukaan, mutta vertaillessani useampaa viiniä vierekkäin ensimmäistä kertaa niiden erot kiehtoivat kovasti ja se pieni innostuksen kipinä kasvoi suuremmaksi.

Vuonna 2015 lähdin Padovaan Italiaan vaihtoon ja viini toki maistui sielläkin. Padovan (ja koko Italian) viinibaarit ahhh! Pizza ja pasta ahhh ahhh!! Kävin Veronassa viinifestivaaleilla, ja tarkoitus oli käydä toisillakin, mutta sitten tapahtui se aikaisemmin mainittu autokolari ja viinimatkailu tyssäsi siltä erää siihen. Onneksi siitä selvittiin!

Syksyllä 2016 muutin Kööpenhaminaan tekemään työharjoittelua ja sen päättyessä keväällä 2017 muutin Tukholmaan poikaystäväni luo.

Sitten, Tukholmassa syksyllä 2018 se viinikipinä viimein roihahti liekkeihin eikä siitä ole ollut paluuta. Istuin sohvalle lukemaan isäni antamaa valtavaa World Atlas of Wine -kirjaa ensimmäistä kertaa, koska minulla oli tylsää enkä keksinyt sillä hetkellä muutakaan tekemistä. Luin yhden sivun, sitten toisen, ja pian oli ahminut puoli kirjaa yhdeltä istumalta. Päivänvalo oli tullut ja mennyt. Havahduin ajatukseen että se oli mielenkiintoisinta mitä olin lukenut pitkään aikaan, tai ehkä ikinä. Tietoa oli niin paljon, ja syntyi ajatus että halusin heti tietää ja omaksua sen kaiken. Kun viiniin alkaa perehtyä, huomaa yhtäkkiä oppivansa historiasta, maantiedosta, kemiasta, maanviljelystä, biologiasta sekä kulttuurista. Tähän mennessä olin jo valmistunut ja kävin työssä, jossa en liiemmin viihtynyt. Minua oli kovasti vaivannut se, ettei minulla ollut intohimon kohdetta, jonka parissa haluaisin rakentaa urani. Minulla oli vain monia semi-kiinnostuksen kohteita. Opiskellessani viinejä sekin alkoi käydä järkeensä, sillä monesta kiinnostuksen kohteesta muodostui yksi iso intohimo.

Sen kohtalokkaan lukuhetken jälkeen en voinut enää ajatella mitään muuta kuin viiniä. Minun oli pakko saada tietää kaikki heti. Luin kaikki viinikirjat, jotka käsiini sain. Katsoin aiheesta dokumentteja ja elokuvia. Ilmoittauduin viiniklubin jäseneksi ja aloin käydä maisteluissa. Tutustuin paremmin Tukholman viinibaareihin. Aloin tilata viinipaketteja kotiin. Sain poikaystävältäni lahjaksi pienen viinikaapin. Päivä päivältä töissä oleminen alkoi käydä vaikeammaksi, kun olisin vain halunnut oppia lisää viineistä joka ikinen hetki. Pikkuhiljaa heräsin siihen, että minun oli löydettävä työ viinien parissa. Mielenkiintoista on se, että vaikka viinit olivat kiinnostaneet minua enemmän tai vähemmän jo vuosien ajan, en koskaan aikaisemmin ollut ajatellut, että niiden parissa työskentely voisi olla mahdollista minulle.

Googlailun tuloksena löysin WSET:n sivuille ja ymmärsin, että ilman aikaisempaa viinialan kokemusta WSET-kurssin käyminen olisi paras mahdollisuuteni todistaa, että tiedän jotain viineistä ja näin lisätä työllistymismahdollisuuksiani. Siispä keväällä 2019 ilmottauduin WSET Level 2 -kurssille. Pian elin unelmaani, kun kerran viikossa työpäivän jälkeen sain oppia viineistä usean tunnin ajan, maistella viinejä ja tutustua muihin saman henkisiin ihmisiin. Meillä oli siellä tosi hyvä porukka ja jatkoimme maistelua yhdessä kurssin loputtuakin. Olimme eri ikäisiä, eri maista ja erilaisista taustoista kotoisin, miehiä ja naisia, mutta meitä kaikkia yhdisti suuri kiinnostus viiniin ja se riitti. Viini voisi mielestäni lainata Nokian slogania: “Wine – Connecting people”.

Marraskuussa 2019 lopetin silloisen työni ja päätimme poikaystäväni kanssa muuttaa takaisin Suomeen, Helsinkiin.

Sain täydellisen tilaisuuden uranvaihdokseen ja unelmani työstä viinialalla kävi kuin kävikin toteen tammikuussa 2020, kun sain töitä tuotepäällikkönä viinien maahantuonnissa. Kyllä, poksautin pullon samppanjaa, kun olin allekirjoittanut työsopimuksen! Muistan myös ajatelleeni että “2020 on niiiiiin mun vuosi”!!

Tuotepäällikön työ oli todella mielenkiintoista ja haastavaa ja rakastin joka hetkeä. Muistan yhdenkin keskiviikkoaamun, kun istuimme toimistolla maistelemassa viinejä etelä-afrikkalaisen viinintekijän kertoessa niistä meille ja mietin että: “Voiko tämä olla totta, tämä on nyt osa työtäni!?! Kiitos universumi kun toteutit unelmani!!!”. Työni oli tietenkin paljon muutakin kuin viinienmaistelua, mutta silti.

Sitten tuli maaliskuu 2020 ja korona. Se iski moneen viini- ja ravintola-alan (niin kuin monen muunkin alan) toimijaan todella pahasti, ja iskee edelleen.

Muuttaessani takaisin Suomeen ja ollessani jo syvällä viinien maailman kiehtovissa syövereissä aloitin ystävieni kanssa viininmaisteluillat. Halusin jakaa kaiken oppimani heidän kanssaan, samalla kun vaihdoimme kuulumisia ja nautiskelimme viiniä. Niistä tuli heti henkireikäni (enkä ollut ainoa) ja pian maisteluryhmämme Whatsapp-keskustelu sai nimekseen Mimmit Maistelee.

Kaikki läheiseni ovat olleet todella kannustavia viini-innostukseni suhteen eikä aikaakaan kun pikkulinnut laulelivat, että viininmaisteluilloille voisi olla kysyntää muissakin ystävä-, työ- ja kaveriporukoissa. Päätin perustaa oman toiminimen ja aloin kehittää Mimmit Maistelee -konseptia pidemmälle

Tänä korona-aikana olen myös jatkanut viiniopintojani, sillä kävin kesällä WSET Level 3 -kurssin ja nyt minulla on menossa WSET:n viimeinen taso, eli Level 4 Diploma in Wines. Osaan nyt opettaa viineistä ja maistelusta entistä enemmän myös sinulle. Kerrottakoon, että Level 4 Diplomaa seuraava taso on se aikaisemmin mainittu Master of Wine -ohjelma, jonka on käynyt viisi suomalaista ja koko maailmassa vain n. 400 ihmistä. Saapa nähdä vievätkö nämä intohimon ilmiliekit minut joskus vielä sinne asti…

Toivottavasti pian tavataan! 🙂

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.